Kehonhuolto – venyttely

Säännöllinen venyttely parantaa suorituskykyä. Hyvää liikkuvuutta pidetään tärkeänä osana fyysistä suorityskykyä. Liikkuvuuden lisääntyessä suorituskyky kasvaa ja riski lihasvammoille vähenee. Staattisen venyttelyn hyötyjä on tutkittu eniten.

Box 04200 – CrossFit Keravan ohjelmoinnissa on aina liikkuvuusharjoittelua mukana.

UKK-instituutin suorittamassa tutkimuksessa säännöllistä venyttelyä tehnyt ryhmä suoriutui verrokkiryhmää huomattavasti paremmin. Lihasten teho, voimantuotto ja kestävyys parani 6-32%, testistä riippuen.

Venyttelyn oikea ajoitus tärkeää. Pitkät staattiset venytykset ennen maksimisuorituksia heikentävät suoritusta, eikä oleellisesti vähennä loukkaantumisen riskiä. Venyttelyn tulisi olla säännöllistä ja parhaiten se toimii palauttavana, kun sen suorittaa pari tuntia harjoittelun jälkeen.

Vinkkejä venyttelyyn

  • Treenin jälkeen venyttele lyhyitä kevyitä venytyksiä
  • Lämmittele ennen venyttelyä
  • Pidennä venytyksiä pikkuhiljaa
  • Hengitä syvään ja rauhallisesti
  • Älä nytkyttele tai pakota venytyksiä
  • Venytä tasaisesti molemmat puolet

Nipistä jokaisesta päivästä vähän aikaa venyttelyyn. Huomaat edut hyvin nopeasti. Tarvitset aikaa vain muutamia minuutteja.

Säännöllisestä venyttelystä saavutettavia hyötyjä

  • Tulet vahvemmaksi ja kestävämmäksi
  • Jumitukset ja kivut vähenevät
  • Verenkierto tehostuu
  • Kaatumisriski vähenee
  • Ryhti oikenee
  • Stressaat vähemmän

Kirjallisuutta ja lähteet

Herbert RD, Gabriel M. Effects of stretching before and after exercising on muscle soreness and risk of injury: systematic review. BMJ 2002;325:1-5.

Kokkonen J, Nelson AG, Eldredge C, Winchester JB. Chronic static stretching improves exercise performance. Medicine and Science in Sports and Exercise 2007;39:1825- 1831.

Rubini EC, Costa AL, Gomes PSC. The effects of stretching on strength performance. Review article. Sports Medicine 2007;37:213-224.

Shrier I. Does stretching improve performance? A systematic and critical review of the literature. Clinical Journal of Sport Medicine 2004;14:267-273.

UKK-instituutti

Vastaa